Laboratoriokäsikirja

TUMA, vasta-aineet

S -ANA (2819)

Katso myös
Tuma, liukoiset antigeenit, vasta-aineet ja
reumatutkimus.

Indikaatiot

Systeemisten autoimmuunitautien diagnostiikka.

Näyte

1 ml seerumia

Säilytys ja lähetys

Säilytys 2-3 vrk jääkaapissa. Lähetys huoneenlämmössä.
Pidempiaikainen säilytys pakastettuna, jolloin myös pakastelähetys.

Menetelmä

Epäsuora immunofluoresenssi (IF) Akkreditoitu menetelmä.

Toimitusaika

2-6 työpäivää, riippuen näytteen jatkotitrauksesta.

Viitearvot

alle 400   titteri

Tulkinta

Normaali/Negatiivinen: titteri alle 200
Yleensä ei kliinisesti merkitsevä: titteri 200-400
Koholla: titteri yli 400

Vastauksessa annetaan titteri, värjäyskuvio ja lausunto.

Kommentti

Tumavasta-aineiden määritys on seulontatutkimus epäiltäessä monia autoimmuunitauteja, erityisesti sidekudossairauksia. Tutkimuksessa etsitään potilaan seerumista vasta-aineita tuman antigeenejä kohtaan.

Erotamme homogeenisen, täplikkään, sentromeerityyppisen tai nukleolustyyppisen värjäyskuvion.

Matalat titterit ovat kohtalaisen tavallisia ja niitä tavataan mm. nuorilla naisilla. Korkeat titterit liittyvät mm. SLE:hen, sklerodermaan, MCTD:hen ja autoimmuunihepatiitteihin. Tuman värjäyskuvio on viitteellinen etiologian suhteen. Tumavasta-aineet yksinään eivät ole diagnostinen löydös millekään taudille, mutta yhdistettynä muihin löydöksiin ja kliiniseen kuvaan ne tukevat diagnoosia.

Homogeenista värjäyskuviota tavataan SLE-taudissa, lääkeainelupuksessa ja jonkin verran nivelreumassa. Homogeeninen värjäyskuvio tumavasta-aineanalyysissä johtuu esim. vasta-aineista kaksoiskierteistä natiivia DNA:ta (ds-DNA) tai histoneja vastaan. Natiivi-DNA (ds-DNA) vasta-aineet ovat spesifiset SLE-taudille. Niitä esiintyy n. 60-90 % SLE-potilaista erityisesti taudin aktiivisessa vaiheessa. Histonit ovat emäksisiä proteiineja, joiden tehtävänä on stabiloida tumassa olevaa DNA:ta nukleosomi-rakenteisiin. Vasta-aineita histoneja vastaan esiintyy erityisesti lääkeainelupuksessa, mutta myös muissa SLE-tyypeissä. Epätyypillisen homogeenisen värjäytymiskuvion (kromosomit eivät värjäydy) voivat aiheuttaa mm. tumamembraanivasta-aineet ja osa ENA-vasta-aineista.

Täplikästä (“speckled”) eli granulaarista värjäytymistä tavataan erityisesti sekasidekudostaudissa (MCTD), sklerodermassa, Sjögrenin syndroomassa ja SLE-taudissa. Täplikkään värjäyskuvion aiheuttavat useat ENA-vasta-aineet, kuten RNP-, Sm-, SS-A- ja SS-B-vasta-aineet.

Nukleolustyyppisen värjäyskuvion aiheuttamia vasta-ainespesifiteettejä tunnetaan useita ja ne liittyvät tyypillisesti skleroderma-tauteihin.

Sentromeerikuviota esiintyy erityisesti systeemisessä skleroosissa (skleroderma), varsinkin sen rajoittuneessa muodossa (CREST-syndrooma), Raydaud'n oireyhtymässä ja osalla primaaria biliaarista kolngiittia (PBC) sairastavista.

Tulkinnassa on huomioitava, että värjäytymiskuvioiden muodostamia sekakuvioita tavataan usein. Homogeenisen ja tiettyjen täplikkäiden (esim. hienojyväisten täplikkäiden) värjäytymiskuvioiden raja on liukuva. Näiden johdosta laboratorio voi antaa joskus erilaisia tulkintoja saman potilaan eri näytteistä, vaikka kyseessä saattavat olla samat vasta-ainespesifiteetit.

Positiivisen ANA-löydöksen jatkotutkimuksena voidaan tutkia vasta-aineet liukoisia tuma-antigeenejä (S -ENAAb, S -ENAAbL, S -ANA-Ty tai S-ANAAb-A) ja/tai natiivi-DNA:ta kohtaan (S -DNAnAb). Selkeän kliinisen epäilyn perusteella vasta-aineet näille tuman spesifisille antigeeneille kannattaa usein tutkia ANA-tuloksesta riippumatta.

Konsultointi

Mikrobiologi, Taru Meri 
Puh. 044 0185731
taru.meri@vita.fi