Laboratoriokäsikirja

SINKKI, virtsa

U -Zn (1777)

dU-Zn (2637)

Kertavirtsatutkimuksen yhteydessä pyydettävä myös U -Suhti (12579).

Indikaatiot

Malnutritio- ja malabsorptiotilat, hidastunut kasvu, heikentynyt haavojen paraneminen, akrodermatiitti. Seerumin matalan sinkkipitoisuuden selvittäminen. Työperäisen altistuksen selvitys tehdään kertanäytteistä (U-Zn).

Näyte

U -Zn: 2 x 10 ml kertavirtsaa.
Huom! Näytteelle tulee olla oma tutkimuspyyntö ja oma näyteputki.
Iltanäyte. Näyte otetaan altistumisjakson lopulla työvuoron päätyttyä, kun työvaatteet on vaihdettu ja kädet sekä virtsaputken suu on pesty.
Näyte otetaan tehdaspuhtaaseen kertakäyttöiseen muoviastiaan ja siirretään kaatamalla välittömästi virtsaa kahteen 10 ml hivenainevirtsanäyteputkeen 60.610.100). Jos halutaan käyttää muita kuin suositeltuja näyteastioita, tulee ennen näytteenottoa ottaa yhteyttä Vita laboratorioon.

dU-Zn: Huom! Näytteelle tulee olla oma tutkimuspyyntö ja oma näyteputki.
Virtsa kerätään tehdaspuhtaaseen kertakäyttöiseen muoviastiaan ja 10 ml virtsasta siirretään kaatamalla virtsaa 10 ml hivenainevirtsanäyteputkeen 60.610.100). Jos halutaan käyttää muita kuin suositeltuja näyteastioita, tulee ennen näytteenottoa ottaa yhteyttä Vita laboratorioon. Kerätyn vuorokausivirtsan määrä merkitään lähetteeseen.

HUOM! Näytteet ovat kontaminaatioherkkiä.
Kts. Hivenaine- ja altistustutkimusten näytteenottovälineet

Säilytys ja lähetys

Säilytys jääkaapissa lähettämiseen saakka. Lähetys huoneenlämmössä.

Menetelmä

AAS Akkreditoitu menetelmä.

Toimitusaika

3 - 5 työpäivää

Viitearvot

Altistumattomien viiterajat:
U -Zn        1.5 - 8.4  µmol/l
dU -Zn       2.3 - 12.2 µmol

Tulkinta

(Ks. myös S-Sinkki). Sinkki on elimistölle tärkeä alkuaine, sillä se toimii useiden entsyymien kofaktorina (alkalinen fosfataasi, alkoholi dehydrogenaasi, DNA- ja RNA-polymeraasit sekä useat fysiologisesti tärkeät proteiinit). Sinkkiä tarvitaan myös haavojen parantumiseen.
Elimistön sinkistä pääosa (noin 90 %) poistuu suoliston kautta ulosteeseen. Munuaisten kautta tapahtuva eritysreitti on merkitykseltään vähäisempi ja vain noin 10 % sinkistä erittyy virtsaan. Normaalisti vuorokauden aikana sinkkiä erittyy virtsaan 300-600 µg.
Sinkin puutos ja pienentynyt seerumipitoisuus näkyvät yleensä myös virtsaan erittyvän sinkin määrän vähenemisenä. Joihinkin sinkinpuutostiloihin liittyy kuitenkin lisääntynyt sinkin erittyminen virtsaan ja matala seerumin sinkkipitoisuus. Tällaisia tiloja ovat mm. maksakirroosi, maligniteetit sekä elimistön lisääntynyt katabolia. Runsas sinkin nauttiminen ravinnon mukana johtaa yleensä kohonneeseen seerumin sinkkipitoisuuteen ja lisääntyneeseen virtsaeritykseen. Matala seerumin ja virtsan sinkkipitoisuus johtuu yleensä dieetäärisistä syistä tai on seuraus lisääntyneestä sinkin menetyksestä palovammojen eritteissä tai suolistotaudeissa (gastrointestinaalinen menetys).
Keräysvirtsa kontaminoituu helposti ympäristössä olevalla sinkillä.
Sinkki on tavallisin metallikuumeen aiheuttaja. Se ei yleensä aiheuta muuta äkillistä myrkytystä. Altistuminen tapahtuu tavallisimmin hengitysteiden kautta. Sinkille altistavia töitä ovat galvanointi, Sinkkipitoisten seosten sulatus, valu, hitsaus ja sinkkipigmenttiteollisuus.

Tekopaikka

LADR Labor Dr. Kramer & Kollegen