TRIJODITYRONIINI, vapaa
PDFS -T3-V (2775)
P -T3-V (6362)
- Indikaatiot
- Hypertyreoosin diagnostiikka (T3-toksikoosi). Tyroksiinihoidon seuranta.
- Näyte
- Potilaan esivalmistelu:
Potilaan käyttämät suuret biotiini-annokset yli 5 mg/vrk (mm. MS-taudin hoitoon käytettävä biotiini ja apteekin suuria biotiinipitoisuuksia sisältävät itsehoitotuotteet) voivat häiritä immunologista menetelmää. Potilaan on suositeltavaa lopettaa näiden biotiinivalmisteiden käyttö 8 h ennen näytteenottoa.
Näyte:
1 ml seerumia tai Li-hepariiniplasmaa. Sormenpääverinäytteissä riittää 200 µl seerumia. - Säilytys ja lähetys
- Näyte säilyy 5 vrk huoneenlämmössä ja 7 vrk jääkaappilämpötilassa. Huoneenlämpölähetys. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.
- Menetelmä
- Elektrokemiluminometrinen (ECLIA) Akkreditoitu menetelmä.
- Toimitusaika
- 1 työpäivä
- Viitearvot
yli 20v: 3.1 - 6.8 pmol/l 6pv-3kk: 3.0 - 9.3 pmol/l 3kk-1v: 3.3 - 9.0 pmol/l 1v-6v: 3.7 - 8.5 pmol/l 6v-11v: 3.9 - 8.0 pmol/l 11v-20v: 3.9 - 7.7 pmol/l
- Tulkinta
- Kilpirauhasesta erittyy tyroksiinin (T4) lisäksi trijodityroniinia (T3). Noin 20% verenkierron T3:sta muodostetaan kilpirauhasessa ja loppu syntyy perifeerisissä kudoksissa, kun T4:stä poistuu jodimolekyyli (deiodinaatio). Vaikka T4 on verenkierrossa kvantitatiivisesti pääasiallinen kilpirauhashormoni, niin T3 on biologisesti ja metabolisesti aktiivisempi (3-4 kertaa tehokkaampi kuin T4) ja soluissa vaikuttava kilpirauhashormoni ja T3 vastaa kilpirauhashormonien fysiologisista vaikutuksista. T3:n puoliintumisaika on merkittävästi lyhyempi kuin T4:n. Verenkierrossa T3 kulkeutuu sitoutuneena kantajaproteiineihin (TBG, TBPA ja albumiini) yli 99%:sti ja vain muutama promille (0,3%) hormonista on vapaassa muodossa.
Kohonneita S-T3-V pitoisuuksia tavataan hypertyreoosissa yhdessä S-T4-V:n ohella. T3-V on herkkä hypertyreoosin osoittaja, sillä usein se on koholla jo hypertyreoosin varhaisessa vaiheessa. Jodin puutteessa kilpirauhanen saattaa tuottaa suhteellisesti lisääntyvästi T3-hormonia. Joillain hypertyreoosipotilailla S-T3-V voi olla ainoa koholla oleva kilpirauhashormoni (T3-toksikoosi).
S-T3-V määritystä on suositeltu tyroksiinihoidon seurantaan, joskin sen merkitys siinä ei vielä ole vakioitunut. S-T3-V määritystä on käytetty myös lisätutkimuksena kilpirauhassyövän seurannassa ja T3-V määrityksistä saattaa olla hyötyä tapauksissa, joissa kantajaproteiinien pitoisuuksissa ja hormonien jakautumissa on suuria muutoksia (raskauden aikana ja dysalbuminemiassa).
Hyper- ja hypotyreoosin diagnostiikassa ja hoidon seurannassa ensisijaisina tutkimuksina ovat käyttökelpoisimmat silti edelleen S-T4-V ja S-TSH.
Poikkeavia T3-V-tuloksia voivat myös aiheuttaa immunomenetelmiä häiritsevät tekijät, kuten heterofiiliset tai HAMA-vasta-aineet (ks. myös S-TSH tulkinta). Tilanne on harvinainen, mutta se saattaa aiheuttaa ongelmia, jos laboratoriotulos on ristiriidassa potilaan oireiden ja löydösten kanssa.
Linkki: Ohessa taulukoituina eri sairaustilojen sekä lääkeaineiden vaikutuksia kilpirauhashormonien pitoisuuksiin sekä kilpirauhasen hormoniaineenvaihduntaan. - Konsultointi
Sairaalakemisti, FT Mikko Helenius Puh. 040 922 5301 mikko.helenius@vita.fi