Lisää spesifisyyttä ja nopeutta pankreatiittien diagnostiikkaan
Vita Laboratorioiden Hernesaaren keskuslaboratoriossa käynnistyy vielä loppuvuodesta 2023 uutena tutkimuksena seerumin haimaperäisen amylaasin tutkimus (S -AmylP, 3923). Tutkimus mahdollistaa tarkempia ja nopeampia tuloksia haiman ja haimatiehyeiden sairauksien, kuten akuutin ja kroonisen haimatulehdusten ja haima-alueen malignoomien ja muiden tautien diagnosointiin.
Amylaasit ovat ruoansulatusentsyymejä, jotka hajottavat ravinnon tärkkelystä kuten amyloosia, amylopektiiniä ja glykogeeniä. Reaktiosta muodostuu lopulta maltotrioosia ja maltoosia. Haima ja sylkirauhanen erittävät amylaasia, jota esiintyy tavallisesti vain vähän verenkierrossa. Haima erittää ruuansulatusentsyymejä ohutsuoleen haimatiehyiden kautta. Haiman tuottama amylaasi (P-tyypin amylaasi) on hyvin elinspesifinen toisin kuin syljen amylaasi (S-tyypin amylaasi), jota voi erittyä useista kudoksista sylkirauhasten lisäksi.
Kun haima on terve, vain pieni osa P-tyypin amylaasista pääsee verenkiertoon. Verenkierron amylaasipitoisuudet voivat nousta hyvin korkeiksi haimasolukon vaurioituessa esimerkiksi tulehduksen yhteydessä. Amylaasipitoisuuden nousu yhdistyneenä voimakkaaseen vyömäiseen ylävatsakipuun onkin yksi merkittävimmistä indikaattoreista haimatulehduksen havaitsemisessa. Samalla myös lipaasi, toinen haiman ruoansulatusentsyymi, saattaa vapautua verenkiertoon, ja sen pitoisuudet voivat myös nousta haimatulehduksen yhteydessä.
Perinteinen seerumin amylaasimääritys mittaa verinäytteen sisältämän amylaasin totaaliaktiivisuutta, eikä huomioi tarkemmin kudosvaurion sijaintia. Tutkimus S -AmylP:n sen sijaan määrittää spesifisesti haimasta erittyvää amylaasia ja tarjoaa siten huomattavia etuja diagnostiikassa. Haimaspesifinen amylaasitutkimus on menetelmävalmistaja Rochen mukaan jopa 38% herkempi akuutin haimatulehduksen diagnosoinnissa totaaliaktiivisuuden mittaamiseen verrattuna.
Tutkimuksessa syljen amylaasin aktiivisuus inhiboidaan spesifisesti sitä sitovien monoklonaalisten vasta-aineiden avulla. Näytteeseen jäljelle jäävän haima-amylaasin aktiivisuuden määritys perustuu p-nitorofenolin muodostumiseen, jonka määrä kasvaa suhteessa amylaasientsyymin aktiivisuuteen. Muodostuneen p-nitrofenolin määrä voidaan kvantifioida spektrofotometrisesti.
Haima-amylaasin tutkimiseen soveltuvia näytemuotoja ovat sekä seerumi että litiumhepariiniplasma. Näytteen säilyvyys eroteltuna on erinomainen, jopa viikko huoneenlämmössä tai kuukausi jääkaappilämpötilassa. Työläämpi, elektroforeettiseen erotteluun perustuva seerumin amylaasin isoentsyymien tutkimus (S -Amyl-IS, 1083) voidaankin haimavauriota epäiltäessä korvata pääsääntöisesti S-AmylP-tutkimuksella ja saada tulokset nopeammin käyttöön. Haiman isoentsyymien elektroforeettisen määrityksen käyttöalueeksi jää lähinnä epäselvien amylaasitulosten varmistaminen esim. harvinaisissa makroamylasemia-tapauksissa.
Vitan Hernesaaren laboratoriossa tehtävä tutkimus valmistuu tavallisesti saman päivän aikana, kun näyte saapuu laboratorioon. Nopeasti käytössä olevat ja kokonaisamylaasia spesifisemmät tulokset mahdollistavat varhaisen diagnoosin ja hoidon aloituksen potilaille. Vitan uusi haima-amylaasin tutkimus on FINASin akkreditoima.
