Laboratoriokäsikirja

OHUTNEULABIOPSIATUTKIMUS

PDF
Ts-FNAB (3990)
Tutkimus on helppo ja rasittaa potilasta varsin vähän. Soluja pyritään saamaan suoraan epäilyttävästä leesiosta (tuumorista) tai tutkittavasta elimestä punktoimalla ohuella neulalla (ulkoläpimitta alle 1 mm) ja imemällä erityisen tiiviillä ruiskulla. Ultraääniohjaus parantaa huomattavasti punktion osuvuutta. Saatu solumateriaali tutkitaan sytologisin menetelmin.
Indikaatiot
Epäily eri elinten tulehdusprosesseista tai kasvaintaudeista. Pahanlaatuisen kasvaimen verifioiminen. Tulehduksellisissa, degeneratiivisissa ja hyperplastisissa prosesseissa voidaan sytologisella ohutneulabiopsialla (ONB) saada lisäinformaatiota. Yleensä kliinisesti epäselvät resistenssit, kystat ja muut leesiot saattavat olla indikaatio ohutneulanäytteelle. Yleisimmin punktiokohteina ovat seuraavat elimet: imusolmuke, eturauhanen, maksa, kilpirauhanen, munuainen, iho, subcutis, haima, keuhko, perna ja sylkirauhanen. Syvällä olevista kohteista näyte otetaan röntgenosastolla ultraääniohjauksessa.
Näyte
Prostatan solunäytteen ottamisessa käytetään erikoisvalmisteista ns. Franzenin ruiskua erityisine neuloineen ja ohjaimineen.
Muissa ohutneulabiopsioissa käytetään kertakäyttöruiskuja ja erityistä kehikkoa, johon sopii 10 ml ja 20 ml ruiskut. Punktoimiseen käytetään alle 1 mm:n paksuista, terävää kertakäyttöneulaa 0.8-0.6 mm, yleensä 0.7 mm.

Punktoitaessa potilas on makuulla, puudutusta ei tarvita. Iho puhdistetaan ja palpoitava tuumori tai muu leesio fiksoidaan tukevasti toisella kädellä ja toisella työnnetään neula kohteeseen. Mäntä vedetään yläasentoon alipaineen aikaansaamiseksi, ja neulaa liikutetaan nopeasti edestakaisin samalla kiertäen ruiskua hieman. Neula työnnetään eri kohtiin leesiossa, ja varotaan, ettei se joudu leesion ulkopuolelle. Mäntä lasketaan varovasti neutraaliasentoon, ja nyt vasta neula poistetaan leesiosta.
Ruisku voidaan tyhjentää suoraan ja mahdollisimman pian näyteputkessa olevaan 50 % alkoholiin, jonka määrä on 5-10 ml, tai ennen tyhjentämistä voidaan muutamasta pisarasta näytettä tehdä suoraan näytelaseille sivelynäytteet, jotka joko ilmakuivataan tai sprayfiksoidaan.Ruisku ja neula huuhdellaan samaisella fiksaationesteellä, ettei soluja jäisi neulaan. Samaan näytteeseen on syytä ottaa 2-3 punktiosaalista, jotta näyte olisi riittävä. Veriset näytteet on pantava eri putkeen.
Säilytys ja lähetys
Näytepurkit tulee sulkea tiiviisti ja pakata huolellisesti, jotta ne eivät pääse matkalla vuotamaan.
Sivelylaseihin merkitään mattapäähän lyijykynällä potilaan nimi ja syntymäaika ja ne pakataan näytelasikoteloihin ja lähetetään näytepurkkien mukana laboratorioon.
Lähetys huoneenlämmössä.
Menetelmä
Sytosentrifugointi, värjäys ja mikroskopointi Akkreditoitu menetelmä.
Toimitusaika
Vastaukset valmistuvat noin viikossa.
Tulkinta
Vastaukseen liittyy aina lausunto diagnooseineen. Tulokset vaihtelevat kohteen mukaan. Epäonnistuminen johtuu yleensä riittämättömästä solujen määrästä. Tavallinen syy on se, että ruiskun alipainetta ei tasata ennen kuin neula vedetään ulos leesiosta, jolloin solumateriaali joutuu ruiskun seinille ja hajoaa. Toinen tavallinen syy on se, että leesio on fibroottinen ja niukkasoluinen.

Prostata:
Osuvuus on kohtalainen. Vääriä positiivisia tuloksia on 1-2 % ja vääriä negatiivisia 5-10 %. Haittana on usein kontaminaatio seminaalivesikkeleistä ja peräsuolesta.

Rintarauhanen:
Osuvuus on hyvä. Vääriä positiivisia tuloksia on 0-1 %, vääriä negatiivisia noin 15 %. Suurin osa vääristä tuloksista johtuu teknisistä syistä, karsinoomaan ei ole osuttu.

Sylkirauhanen:
Tutkimuksen tärkeys on neoplasian verifioimisessa, kasvain on yleensä poistettava ja tutkittava histologisesti. Vääriä positiivisia on 1-2 % ja vääriä negatiivisia 10-15 %.

Keuhko:
Osuvuus on hyvä riittävissä näytteissä. Näytteenotto on vaikeaa ja vaatii erikoistoimenpiteitä.

Kilpirauhanen:
Osuvuus on hyvä tyreoidiiteissä, kystoissa sekä anaplastisissa ja papillaarisissa karsinoomissa. Hyvin erilaistuneet follikulaariset karsinoomat aiheuttavat tulkintavaikeuksia.

Imusolmuke:
Tulkinta toisinaan vaikeaa. Lymfoomat, metastaasit ja spesifiset tulehdukset ovat diagnosoitavissa.

Maksa:
Riittävissä näytteissä osuvuus on hyvä. Käyttö maligniteettiepäilyissä.

Perna:
Lymfoomadiagnostiikka, tulkinta on vaikeaa.

Munuainen:
Osuvuus on hyvä edustavissa näytteissä. Veri on usein haittana.

Haima:
Näyte otetaan yleensä laparatomian yhteydessä tai endoskoopin kautta. Osuvuus on kohtalainen.
Päivitetty 28.5.2010