Tutkitusti laadukasta kaivovettä – mitä laboratoriotulokset kertovat?

Vuoden vilkkaimman kaivovesitutkimuskauden kynnyksellä tarkastelimme, kuinka usein analyysitulokset poikkeavat kaivovesille sovelletuista sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 401/2001 laatuvaatimuksista ja -suosituksista.

Laboratoriomme saa usein yhteydenottoja kaivonomistajilta, jotka haluavat varmistaa laboratoriotutkimuksen avulla kaivovetensä juomakelpoisuuden. Tarjoamme kaivovesille kattavat analyysipaketit ja annamme tulosten perusteella lausunnon veden laadusta. Tutkimuksen analyysikoostumus riippuu kaivon tyypistä, mahdollisista laatuongelmista ja aiemmista tutkimustuloksista. Tutkimuksen sisältöä voidaan myös räätälöidä tapauskohtaisesti.

Analyysimäärän rajaamisessa pyritään tekemään tasapainoinen ratkaisu veden käyttöön liittyvien riskien ja tutkimuskustannusten välillä. Tutkimus kannattaakin kohdistaa oleellisiin veden laatuun vaikuttaviin ominaisuuksiin. Luonnontieteellisestä näkökulmasta tarkasteltuna vettä ei varsinaisesti voida todistaa juomakelpoiseksi; vain mitata ominaisuuksia, joiden takia vesi voisi olla juomakelvotonta. Analyysien määrää voi periaatteessa kasvattaa lähes loputtomasti. Harvinaisia haitta-aineita, kuten torjunta- aineita, liuottimia tai raskasmetalleja on kuitenkin syytä tutkia vain, mikäli on erityistä syytä epäillä kaivoveden saastumista.

Usein huoli kaivoveden juomakelpoisuudesta liittyy veden hygieeniseen laatuun. Yleisin tutkimuksissa tavattu mikrobiologinen löydös oli koliformiset bakteerit, joiden määrä ylitti suositellun enimmäistason 17 %:ssa analyyseistä.  Koliformiset bakteerit eivät aiheuta suoraa terveysriskiä, vaan toimivat merkkinä pintaveden pääsystä kaivoon. Jos kaivon rakenne ei ole tiivis, on veden laatu alttiina pintavesien mukana kulkeutuvalle aineille tai eliölle ja siten mahdollisille taudinaiheuttajille tai haitta-aineille. Vakavamman hygieniaongelman indikaattoria, Escherichia coli-bakteeria, todettiin 7 %:ssa tutkituista kaivovesistä.  E. coli on ihmisten ja muiden tasalämpöisten eläinten suolistobakteeri, jonka toteaminen toimii osoituksena veden ulosteperäisestä saastumisesta. Tällöin kaivovesi ei täytä asetuksen laatuvaatimusta (0 pmy/100ml), ja kaivo on suositeltavaa desinfioida ja saastumislähde selvittää ja eliminoida.

Yleisimmin laatupoikkeaman aiheuttavat veden väri tai sameus. Väriluvun mittaustuloksista 39 % ja sameustuloksista 38 % ylitti talousvesiasetuksen mukaisen suositusarvon. Sameus aiheutuu veteen sekoittuneesta liukenemattomasta aineksesta, tavallisesti maaperän savesta tai kaivon poraamisen yhteydessä syntyneestä kivipölystä. Väriluku liittyy ensisijaisesti maaperän humus- ja rautapitoisuuteen. Humuspitoisuuden indikaattorina toimii myös veden kemiallinen hapenkulutus, joka ilmoitetaan permanganaattilukuna. Permanganaattiluvun analyysituloksista 14 % ylitti suositusarvon.

Yleisin laatuvaatimuksista poikkeava ominaisuus oli fluoridipitoisuus, jota ylitti raja-arvonsa 16 %:ssa kaivovesistä. STM:n asetuksessa veden arviointikriteerit on luokiteltu laatuvaatimuksiksi ja -suosituksiksi. Laatuvaatimukset ovat terveysperusteisia. Laatusuositukset liittyvä veden teknisiin ja esteettisiin ominaisuuksiin ja mahdollisiin epäsuoriin terveyshaittoihin. Fluoridin tapauksessa laatuvaatimus liittyy sen liikasaannin aiheuttamiin hammaskiilteen kehityshäiriöihin.

Tavanomaisia poikkeamia laatusuosituksista ovat liian korkeat rauta- (15 %) ja mangaanipitoisuudet (10 %) tai matala pH-arvo (14 %). Maa- ja kallioperässä yleiset metallit rauta- ja mangaani aiheuttavat maku- ja hajuvirheitä, värjäytymiä ja saostumia. Matala pH-arvo, eli happamuus lisää veden syövyttävyyttä. Suositusalueen ylittäviä pH-arvoja (yli 9,5) ei tutkituissa kaivovesissä esiinny. Syövyttävyyden nojalla on säädetty myös kloridille suositusarvo 25 mg/l, joka ylittyi 18 %:ssa analyysituloksista. Kloridi liittyy veden suolapitoisuuteen, ja korkeita pitoisuuksia esiintyykin usein meren tai suolattujen liikenneväylien läheisyydessä.

Laboratoriomme sijainnin takia analyysituloksissa nousevat esiin eteläisen Suomen kallioperässä yleinen uraani ja sen hajoamistuote radon.  Radonmittauksista 11 % ylitti suositusarvon (1000 Bq/l) ja uraanituloksista 10%. Radon on uraanin radioaktiivisen hajoamisen tuote, minkä vuoksi aineiden pitoisuudet kaivovesissä korreloivat alueellisesti. Kemiallisten ominaisuuksiensa takia radonin ja uraanin käyttäytyminen kallioperässä ja pohjavedessä on hyvin erilaista, ja siksi yksittäisten kaivovesien uraani- tai radonpitoisuuksien välillä ole juurikaan yhteyttä. Vitan tulosaineistossa tämä ilmeneekin siten, että vain 1 %:ssa kaivovesistä sekä radon että uraani ylittävät suositellun enimmäispitoisuutensa.

Typpiyhdisteiden ammoniumin, nitriitin ja nitraatin aiheuttamia laatuvirheitä esiintyi hyvin vähän: vain noin 1 %:ssa tutkituista vesistä. Tämä osoittaa, etteivät tutkitut kaivot juurikaan altistu typpilannoitteiden kulkeumille. Typpiyhdisteistä laatuvaatimuksiin sisältyvät nitriitti ja nitraatti. Harvinaisiin laatuvaatimuksista poikkeaviin tuloksiin kuuluu myös myrkyllinen alkuaine arseeni, jonka analyysituloksista 0,3 % ylittää enimmäispitoisuuden.

Laatuongelmien yleisyyden takia voi muodostua käsitys, että mistä tahansa kaivovedestä löytyy laboratorioanalyysissä jokin laatuvirhe. Näin ei kuitenkaan ole, vaan 26 % tutkituista vesistä täytti kaikkien analysoitujen ominaisuuksiensa osalta talousvesiasetuksen laatuvaatimukset ja -suositukset. Mikäli oman kaivovetesi laatu herättää epäilyksiä, voit hankkia sen ominaisuuksista tutkittua tietoa Vita Laboratorioiden vesitutkimusten avulla https://kauppa.vita.fi/

Jaakko Pakarinen MMT, mikrobiologi

Laboratoriokäsikirja

Lue lisää

Lähetteet

Lue lisää

Ohjeet

Lue lisää

Tarviketilaukset

Lue lisää

Vitan tarinat ja arvot

Lue lisää

Suomalainen laatu

Lue lisää

Kliininen laboratorio

Lue lisää

Elintarvike

Lue lisää

Hygienia

Lue lisää

Sisäilma

Lue lisää

Asbesti

Lue lisää